Vantaa – paras kaupunki lapsille!

Hyvinvointivaltion arvopohjana toimii ajatus luottamuksesta ja tasoarvosta. Vuosikymmenten aikana olemme yrittäneet luoda järjestelmän, joka varmistaa jokaiselle kansalaisille mahdollisuuden onnistua. Jotta vaikeassa elämätilanteessa oleva ihminen ei putoisi yhteiskunnaan ulkopuolelle, olemme pyrkineet luomaan vahvat tukipalvelut.

Olemme korostaneet ennaltaehkäisevien palveluiden merkitystä ja panostaneet peruspalveluihin. Vaikka kuinka yritämme siirtää painopisteen korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin, törmäämme jatkuvasti kahteen ongelmaan, resurssipulaan ja palveluiden tehottomuuteen. Tämä johtaa siihen, ettei perheet ja lapset saa oikeinaikaista tukea ajoissa. Huolestuttavaa on myös se, että suomalaiset vanhemmat ovat kansainvälisissä tutkimuksissa kärkikastissa, kun mitataan kuormitus – ja stressitasoja. Suomalainen yhteiskunta on hyvin yksilökeskeinen, perhepiirit ovat pienet ja verkostot vähäisiä.  Vanhempien kynnys hakea apua on hyvin korkeaa ja ”itsepärjäämiskulttuuri” on ylikorostettu yhteiskunnasamme.

Näin olleen herää kysymys, onko meidän palvelujärjestelmämme rakennettu väärältä pohjalta? Olemmeko me ymmärtäneet väärin palveluiden tarkoituksen? Ovatko palvelut luotu ihmisiä varten vai toisin päin?

Jos pystyisimme tukemaan ihmisiä oikea-aikaisesti ja he pääsisivät itse vaikuttaa omaan elämänsä päätöksiin, syntyisi luottamusta sekä omiin voimavaroihin, että yhteiskuntaan. Kun tähän vielä lisätään vahvistetut lähiverkostot ja matalan kynnyksen palvelut niin pystyttäisiin luomaan pitkäaikainen tuki, joka ei lopu asiakkuuden päättyessä. Kuntatasolla tämä tarkoittaa myös merkittäviä säästöjä.

Meillä on Vantaalla hyvät edellytykset onnistua tässä tavoitteessa. Esimerkiksi perhekeskukset tuovat matalan kynnyksen tukea perheille ja lisäävät tunnetta yhteisöllisyydestä. Järjestöjen palvelut täydentävät kunnan omaa palveluvalikoimaa. Vantaallakin käytössä olevassa lapset SIB -hankkeessa säästöjä haetaan tarjoamalla varhaista tukea sijoittajien varoilla. Jos SIB -sopimuksessa määritetyt ja mitattavat hyvinvointitavoitteet saavutetaan, kaupunki säästää kustannuksia lähtötilanteeseen verrattuna ja sijoittajat saavat sijoituksilleen tuottoa.

Tämä ei kuitenkin vielä riittää. Jotta muutoksia saadaan aikaan, tarvitaan kaikki lapsiperheiden toimijat, perheet ja päätöksentekijät mukaan yhden ison tavoitteen taakse.  Vantaa – paras kaupunki lapsille!

Vastaavasta ajatus -ja toimintatavan muutoksesta on olemassa konkreettisia esimerkkejä myös kansainvälisellä tasolla. Leeds:in kaupunki – jossa lapsiperheiden kohtaaminen ja lähiverkostojen vahvistaminen puolitti huostaanottojen määrät. Jos pystyisimme puolittamaan huostaanotot Vantaalla niin tämä tarkoittaisi varovaisestikin arvioiden yli 20 miljoonan euron säästöjä vuositasolla, puhumattakaan inhimillisten kärsimysten vähentymisestä ja sitä kautta saatavasta edusta koko yhteiskunnan näkökulmasta.

Meidän on ymmärrettävä, että lasten ja perheiden hyvinvointiin panostaminen tuo hyvinvointia sekä nyt, että tulevaisuudessa. Näkisin, että Vantaalla on olemassa kaikki edellytykset luoda lapsille maan parhaat olosuhteet elää ja kehittyä – kyse on tahdosta ja priorisoinnista. Panostukset lapsiin ja perheisiin ovat investointi ei kuluerä.

Vantaa – paras kaupunki lapsille! Ei tarvitse olla vain kaunis korulause vaan se voi olla todellisuutta.

Jasi Kuokkanen

Varavaltuutettu, Keskusta

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *