Tasa-arvosta naisten ja miesten välillä on ”vouhkattu” jo pitemmän aikaa. Mielestäni olemme Suomessa saavuttaneet erinomaisia tuloksia tällä saralla. Maailmanlaajuisessa kuvassa olemme etutaistelijoita tämän asian osalla. Luonnollisesti työtä on vielä jäljellä, esimerkiksi naisten ja miesten palkkakehityksen näkökulmasta.
Tässä keskustelussa on kuitenkin unohdettu tärkein tasa-arvo keskustelun kohde. Lasten ja nuorten tasa-arvoinen kohtelu ei todellakaan toteudu tässä maassa. Lasten kohtalo sinetöidään suurelta osin vanhempien varallisuuden ja koulutustaustan mukaan. Samaan aikaan kun naisten ja miesten tasa-arvo kysymyksissä on menty suurin harppauksin eteenpäin, niin yhteiskunnan kahtiajako on syventynyt. Tämän kehityksen maksumiehinä ovat erityisesti lapset ja nuoret. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on perustunut eheyteen ja yhdessä tekemiseen. Viimeaikaisen kehityksen johdosta yhteiskuntamme on jakautumassa voittajiin ja häviäjiin ja valitettavasti tämä jako tehdään jo kovin varhaisessa vaiheessa.
Lasten eriarvoisuus ilmenee Suomessa monella tavoin. Perusopetuksen taso vaihtelee oppilaitoksissamme huomattavasti. Esimerkiksi Helsingissä ei todellakaan ole sama opiskeletko Jakomäen ala-asteella vai Ressun peruskoulussa, vaikka opetussuunnitelma on täysin samankaltainen. Helsingin keskustan ns. arvostettuihin kouluihin hakeutuvat kaikki pätevimmät opettajat ja tällä tavoin koulujen välinen tasoero kasvaa. Koulujen kokoja on kasvatettu systemaattisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Helsingissä on kouluja, joissa on lähes tuhat oppilasta. On mahdotonta kuvitella, että oppilaasta pidettäisiin yhtä hyvää huolta 1000 oppilaan koulussa kuin esimerkiksi maaseudulla sijaitsevassa 40 oppilaan koulussa. Oppilaan henkilökohtaisen kehityksen seuraaminen on suurissa yksiköissä haastavaa resurssipulan ja opetushenkilöstön vaihtuvuuden johdosta. Vantaalla asiat ovat tältä osin paremmalla tolalla. Koulujen väliset tasoerot ovat pienempiä, mutta tähän asiaan on kiinnitettävä huomiota myös tulevaisuudessa.
Perusopetukseen tulee ohjata riittävästi resursseja nyt ja tulevaisuudessa. Tämä asia esiin tuominen ei tällaisessa taloudellisessa tilanteessa ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Suomalaiset lapset pärjäävät hyvin esimerkiksi oppimistaitoja mittaavassa Pisa-tutkimuksessa. Tämä on kuitenkin nykyinen tilanne, ilman lisäpanostuksia perusopetukseen tuloksemme tulevat suurella todennäköisyydellä laskemaan huomattavasti. Aika toimia on nyt. Olen kuullut sanonnan, että menestyvää yritystä ei pelasta mikään. Tämä pätee suomalaiseen peruskoulujärjestelmään. Kukapa olisi viisi vuotta sitten uskonut, että Nokia ei ole enää maailman suurin matkapuhelimien valmistaja ja koko yrityksen tulevaisuus on vaarassa. Estetään Nokian kohtalo ja panostetaan perus – ja jatkokoulutuksen laatuun. Suomi on aina menestynyt nimenomaan korkean osaamisen johdosta. Meillä on kaikki mahdollisuudet menestyä myös tulevaisuudessa, jos takaamme laadukkaan perus ja jatkokoulutuksen kaikille, asuinpaikasta, syntyperästä tai vanhempien varallisuudesta riippumatta. Tämä on tasa-arvoa!