Lähteminen mukaan Keskustan puoluesihteerikisaan kirvoitti minut ajattelemaan johtamista ilmiönä. Näkemykseni mukaan puoluesihteerin rooli on johtaa Keskustan puoluekoneistoa. Tämä ei ole helppo tehtävä jo pelkästään järjestömme monipolvisen rakenteen johdosta. Poliittisen järjestön johtaminen eroaa yrityksen johtamisesta. Työelämässä esimiehellä eli työnantajan edustajalla on direktio-oikeus ja hän näyttää suuntaviivat työskentelylle. Vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa ei ole tämän tyyppistä selkänojaa vaan ihmiset pitää saada innostumaan yhteisistä tavoitteista. Toisaalta kyseessä on sama asia, ihmisten ohjaaminen, sitouttaminen ja yhdessä onnistuminen.
Olen toiminut työelämässä esimiehenä lähes kymmenen vuoden ajan ja olen johtanut erilaisia ammattiryhmiä. Ryhdyin esimiestehtäviin nuorella iällä, 24 vuotiaana. Silloisen henkilöstöni ikärakenne oli huomattavasti korkeampi ja nuoren esimiehen toimintaan suhtauduttiin vähintäänkin epäilevästi. Muistan ikuisesti yhden kokeneen työntekijän kommentit johtamisesta. ”Pomon tärkein tehtävä on tietää mihin ollaan menossa ja miten sinne päästää ja toinen asia mikä sinun tulee muistaa on, että sellaisia on kundit kun on pomotkin”. Olen huomannut, että tähän yhteen lauseeseen kietoutuu suurelta osin koko johtamisen ideologia. Johtajan täytyy näyttää suuntaviivat ja johtaa omalla esimerkillään. Kenraali Adolf Ehrnrooth sanat sopivat edelleen myös tähän päivään, ”joukkojaonjohdettava edestä”.
Poliittisen järjestön johtaminen poikkeaa kuitenkin yhdellä merkittävällä tavalla yrityksen johtamisesta. Suurin osa järjestön aktiiveista tekee tätä työtä vapaaehtoisesti. Tästä syystä toiminnan pitää antaa ihmisille jotain sisältöä elämään, muuten jossain vaiheessa into loppuu ja toiminta hiipuu niin yksilön kuin yhteisön tasolla. Näkemykseni mukaan vapaaehtoistoiminnan johtamisen voi kiteyttää neljään pääkohtaan. Avoimuus, yhteisöllisyys, osallistaminen ja tavoitteellisuus. Nämä neljä tekijää ovat se kivijalka, johon järjestön menestys voidaan rakentaa.
Avoimuudella tarkoitan avoimuutta päätöksenteossa, tiedottamisessa ja johdon roolijaossa. Yhteisöllisyyden merkitys on korostunut viimeaikoina. Ihmiset hakevat yhteisöllisiä kokemuksia myös vapaaehtoistoiminnan parista. Meidän politiikassa aktiivisesti toimivien tulee muistaa, että suurelle osalla meidän jäsenistä poliittinen toiminta on vain yksi harrastus muiden joukossa. Me ikään kuin kilpailemme ihmisten vapaa-ajasta muiden harrastusten kanssa. Tämä näkökulma huomioiden toimintamme tulisi olla mukavaa, jotta ihmiset haluavat kuulua tähän yhteisöön ja edistää sen välityksellä yhteisiä asioita. Viime kädessä ihmiset kuitenkin tarttuvat toimintaan , eivät rakenteisiin. Poliittisen toiminnan tulisi tarjota jotain kaikille mukana oleville.
Meidän toiminnassa on näkemykseni mukaan kolmenlaisia ihmisiä. Meillä on pieni joukko ihmisiä, jotka tähtäävät huipulle ja haluavat tulevaisuudessa tehdä politiikkaa ammatikseen. Toisaalta meillä suuri joukko aktiiveja, jotka pyörittävät järjestötoimintaa omissa paikallisyhdistyksissä ja kunnallisjärjestöissä. Nämä ovat niitä korvaamattomia työn sankareita, jotka järjestävät tapahtumia, pystyttävät telttoja ja jakavat mainoksia vuodesta toiseen. Näiden lisäksi meillä runsaasti jäsenmaksunsa maksavia ihmisiä, jotka käyvät tapahtumissa silloin tällöin ja antavat äänensä Keskustalle vaaleista toiseen, koska he uskovat meidän yhteisiin aatteisiin ja arvoihin. Keskustan toiminnan pitäisi antaa sisältöä ja mahdollisuuksia kaikkien näiden ihmisten elämään. Tärkeintä olisi, että he tuntisivat kuuluvansa Keskusta yhteisöön.
Sitouttaminen on menestymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kun olemme saaneet ihmiset mukaan toimintaan, niin meidän täytyy saada heidät sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin. Järjestötoiminnassa olen huomannut sen piirteen, että vastuut ja tehtävät keskittyvät pienelle joukolle ihmisiä. Ei ole mielestäni järkevää, että paikallistasolla kaikki tehtävät jäävät puheenjohtajan ja sihteerin harteille. Tämä johtaa pitkässä juoksussa siihen, että kyseiset henkilöt väsähtävät työmäärään ja siirtyvät muihin tehtäviin. Tämä jättää suuren aukon järjestöön. Toisaalta kysymys on nimenomaan johtamisesta. Mielestäni johtajan tärkein ominaisuus on kyky ja ennen kaikkea uskallus delegoida tehtäviä. Delegoidessa tehtäviä on hyvä ymmärtää, että ihmiset tekevät asioita eritavalla, mutta lopputulos on se mikä määrittää onnistumisen.
Nimesin tavoitteellisuuden järjestöllisen johtamisen viimeiseksi tekijäksi. Tämä on viimeisenä osatekijä siitä syystä, että tämä on voimakkaimmin johtajan rooliin liittyvä tekijä. Niin työelämässä kuin järjestöissäkin johtajan tärkein tehtävä on näyttää suuntaa toiminalle. Olipa kyseessä paikallisyhdistyksen puheenjohtaja tai puoluesihteeri niin hänen tulee tunnistaa sekä lyhyen, että pitkän jänteen tavoitteen ja ohjata toimintaa valittuun suuntaan vaikka ulkopuolelta tulisi paineita suunnan tarkastamiselle. Kun nämä neljä tekijää, avoimuus, yhteisöllisyys, sitouttaminen sekä tavoitteellisuus on mietitty niin uskon ja tiedän menestystä alkaa tulla.
Keskusta on tällä hetkellä kovassa muutoksessa. Koko kansanliikkeen tulevaisuus riippuu siitä, miten hoidamme tämän muutoksen: järjestöuudistuksen loppuun saattaminen, Keskustan viestin ja aatteen levittäminen suurissa kaupungeissa ja nuorten saaminen mukaan Keskustan toimintaan. Näiden muutosten lisäksi meidän tulee pystyä kehittämään toimintaa myös perinteisesti vahvoilla alueilla ja miettiä uusia toimintamalleja nykyisen jäsenistön aktivoimiseksi. Nämä ovat niitä haasteita ja muutoksia joita meidän tulee hallita, jos haluamme olla merkittävä kansanliike myös 10 ja 20 vuoden päästä. Johtamisen kannalta muutokset ovat haastavia, koska ne pakottavat puntaroimaan vaihtoehtoja ja niiden kannattavuutta.
Johtajan tehtävä on näyttää tietä muutoksessa. Hänen pitää pystyä kertomaan muutoksen suunta ja tarkoitus, mutta hänen on uskallettava ja osattava antaa henkilöstön viedä muutos läpi organisaatiossa. Tämä sama ajatus pätee myös Keskustan toimintaa tarkasteltaessa. Puolueen johto kertoo ja näyttää suuntaviivat, mutta paikallisten toimijoiden on vietävä muutos maaliin, alueelliset erityspiirteet huomioiden. Muutosten läpivienti ei tapahdu paperilla, vaan meidän pitää pystyä jalkauttamaan muutokset siten, että ihmiset lähtevät viemään muutosta eteenpäin. Tässä prosessissa puoluesihteerillä on merkittävä rooli.
Jos minun täytyisi summata oma näkemykseni johtamisesta yhteen lauseeseen, niin se menisi näin. Asioita voi osata ja hallita, mutta vain ihmisiä voi johtaa.