Paula Risikko nosti erittäin tärkeän asian esille sunnuntai Ilkassa. Vastikkeeton sosiaaliturva passivoi ihmistä ja tällä tavoin vaikeuttaa työllistymistä. Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea ja yksilön täytyy ottaa vastuu omasta elämästään. Meillä on oltava turvaverkkoja, mutta niiden tulee olla kannustavia. Osallistuminen yhteisiin asioihin tuen vastineeksi on kannatettava ajatus. Ajatus siitä että, ihminen voi niin halutessaan ”loikoilla” kotona määräämättömän ajan on yhteiskuntamme kannalta kestämätön. Tämä ei ole yksilön kannalta järkevää eikä valtion kannalta taloudellisesti mahdollista. Tämä on asia joka meidän tulisi uskaltaa sanoa ääneen.
Meidän yhteiskuntaa on muodostunut joukko ihmisiä, joiden ajatuksissa yhteiskunta on ikään kuin velkaa heille heidän toimeentulonsa. Istuin muutama päivä sitten bussissa ja takanani istui kaksi nuorta miestä, jotka keskustelivat toimeentulotuesta ja sosiaaliavustuksista. Nämä nuoret olivat vahvasti sitä mieltä että, he ovat oikeutettuja kyseisiin tukiin. ” Käy ihmeessä hakemassa ne tuet sä olet ansainnut ne” Tämä ajatusmalli aiheutti minussa melkoisen ajatusmyrskyn. Nämä nuoret herrat eivät omien sanojensa mukaan olleet tehneet päivääkään töitä, mutta tunsivat että yhteiskunta on heille tämän ”palveluksen” velkaa.
Tämä sosiaalinen rakennemuutos on yksi syy hyvinvointiyhteiskuntamme rappioon. Meidän varamme eivät yksinkertaisesti riitä tällaisen järjestelmän pyörittämiseen, jos kaikki eivät ole halukkaita osallistumaan omien voimavarojensa puitteissa.
Hyvinvointiyhteiskuntamme on tullut käännekohtaan. Tällä hetkellä Suomen valtio velkaantuu nopeammin kuin koskaan historiansa aikana. Talouden rakennemuutos on tosiasia ja tulemme elämään tulevat vuodet ja jopa vuosikymmenet matalan kasvun aikaa ja näin ollen emme pysty ylläpitämään kaikkia näitä palveluja, joita meillä tällä hetkellä on. Jokaisen kansalaisen on kyettävä ottamaan suurempi vastuu niin itsestään kuin läheisistään. Tämän lisäksi meidän kaikkien on osallistuttava yhteisien asioiden hoitamiseen. Nämä tulevat olemaan koko yhteiskuntaa koskevat talkoot, joihin tarvitsemme kaikkien panoksen. Vapaamatkustajia ei suvaita.
Kuten aikaisemmin totesin turvaverkkoja tarvitaan, mutta kuten sanastakin voi huomata turvaverkon tarkoituksena on pehmentää pudotusta ja näin varmistaa, että yksilö voi jatkaa toimintaansa. Turvaverkon tarkoituksena ei ole toimia riippumattona. Talouden rakennemuutos on tosiasia, jonka kanssa meidän on opittava elämään, mutta sosiaalinen rakennemuutos on meistä itsestämme kiinni.