Uhkakuvia luomalle emme löydä ratkaisua ongelmiin Venäjän kanssa.
Helsingin sanomat kirjoitti 28.12.14 artikkelissaan ”Ulkopolitiikan vuosi-Kun Venäjästä tuli uhka” hyvin kriittisesti Suomen harjoittamasta ulkopolitiikasta ja tilanteesta Venäjän ja Suomen välillä. Artikkeli oli suorastaan kehno. On surullista, että Suomen suurin ja arvostetuin sanomalehti sortuu näin yksipuoliseen journalismiin. Artikkelin asiantuntijoiden lausunnot olivat mielestäni hyvin vahvasti värittyneitä. Toinen tutkijoista on virolaistaustainen ja toinen tunnettu Venäjän kovasanainen arvostelija ja valitettavasti heidän objektiivisuutensa on vähintään kyseenalaista. Olisin toivonut, että Helsingin Sanomat olisi pyrkinyt avaamaan vaikeaa ja monitahoista ongelmaa laajemmin ja käyttänyt myös sellaisia asiantuntijoita, jotka pyrkivät näkemään kokonaiskuvan. Nimenomaan kokonaiskuvan puute vaivaa tiedotusvälineitä kun seuraa Venäjä uutisointia. Putinin demonisointi on kovin helppoa ja yksinkertaista, mutta se ei tarjoa ratkaisua ongelmiin Venäjän kanssa.
Venäjä on uhka Suomelle ainoastaan jos itse teemme siitä uhan. Suomen ulkopolitiikkaa vaivaa itseluottamuksen pula. Mietimme todella paljon miltä toimitamme Venäjän kanssa näyttää Euroopan ja USA.n silmissä. Tämän energian voisimme käyttää Suomen tilanteen parantamiseksi. Tämä epävarmuus näyttäytyy kaikista voimakkaimmin pääministerin ja puolustusministerin kannanotoissa. Suomi on luonnollisesti osa Euroopan unionia ja meidän täytyy pysyä samassa linjassa EU.n ulkopolitiikan kanssa. Tästä huolimatta meidän täytyy pyrkiä ulkopolitiikan kautta parantamaan Suomen asemaa. EU.n tasolla Venäjää on helpompi käsitellä ja se näkyy myös päätöksenteossa. Esimerkiksi Espanjasta katsoen pakotteiden lisääminen vastapakotteiden tiedossa voi tuntua järkevältä ratkaisulta, mutta tosiasiassa me suomalaiset olemme saaneet maksaa kohtuuttoman hinnan pakote-nokittelusta.
Tästä näkökulmasta ymmärrän hyvin ulkoministeri Erkki Tuomiojan toiminnan EU-ministerivaliokunnan kokouksessa elokuussa. Hän jätti pakoteasiassa eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Pääministeri Alexander Stubb yritti viestiä median suuntaan, että hallituksen sisällä on vain yksi linja ja se vastaa täysin EU.n linjaa. Näin ei kuitenkaan ollut ja tässä kohtaa hallituksen olisi pitänyt voimakkaammin ajatella Suomen etua. Kuten totesin meidän täytyy pysyä EU.n linjassa, mutta meidän ei tule olla etulinjassa vaatimassa lisäpakotteita, varsinkin kun Ukrainan kriisissä oli juuri saatu tulitauko sovituksi. Toivoisin, että pääministeri Alexander Stubb hyväksyisi oman roolinsa. Hän johtaa ainakin tällä hetkellä Suomea ei Eurooppaa. Valitettavasti kaikissa asioissa Suomen ja Euroopan etu ei ole täysin sama asia.
Mikäli haluamme hyödyntää geopoliittista asemaamme niin meidän täytyy ensin tunnistaa ja hyväksyä se. Meillä on ja tulee aina olemaan erityinen suhde Venäjään. Tämä tulee pitää kirkkaana mielessä myös EU-Suomessa. Suomen on kehitettävä kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa. Näkemykseni mukaan yhteistyön tiivistäminen Venäjän kanssa on mahdollisuus eikä uhka. Ymmärrän toki, että tämä on ”lännen” kannalta vaikea pala hyväksyä, mutta olen edelleen siinä uskossa, että meidän suomalaisten on pyrittävä edistämään Suomen etua. Ongelmat Venäjän kanssa eivät ratkea uhkakuvia luomalla vaan ratkaisuja hakemalla. Näitä ratkaisuja ei voida kuitenkaan löytää, mikäli emme pysty ylläpitämään toimivia suhteita Venäjän kanssa.