Tätä blogia kirjoittaessani mietin useaan otteeseen uskallanko julkaista oman mielipiteeni. Hyvä ystäväni sanoi minulle. ”Jasi älä tee sitä, se poliittinen itsemurha”. Tämä kommentti kuvaa hyvin sitä asenneilmastoa, jossa juuri nyt elämme.
Olen nuori, korkeasti koulutettu sekä kaupunkilainen ja vastustan tasa-arvoista avioliittolakia. Tämän yhtälön tulisi olla mahdottomuus ainakin jos kuuntelee tasa-arvoista avioliittolakia kannattavien henkilöiden lausuntoja. Mikäli ihminen ilmoittautuu lakiesityksen vastustajaksi, niin hänet leimataan välittömästi sivistymättömäksi, suvaitsemattomaksi ja ahdasmieliseksi. Itseään on vaikea arvioida, mutta koen että en kuulu mihinkään edellisistä luokitteluista. Silti näkemykseni saa aikaan ihmisissä hyvin voimakkaita jopa aggressiivisia reaktioita.
Näkemykseni mukaan tasa-arvoisen avioliittolain luokitteleminen ihmisoikeuskysymykseksi on jopa hieman vastuutonta. Tällaisessa vertailussa ns. perinteiset ihmisoikeusloukkaukset kokevat voimakkaan inflaation. Maailmassa on todella paljon ihmisiä, joiden ihmisoikeuksia loukataan päivittäin. He joutuvat kokemaan orjuutta, väkivaltaa ja kidutusta. Suomalaisten homo – ja lesboparien vertaaminen tähän ihmisjoukkoon tuntuu kohtuuttomalta.
Olen sitä mieltä, että jokaisen tulee saada samat oikeudet lain silmissä, mutta tämä voidaan saavuttaa kehittämällä rekisteröityä parisuhdetta. Avioliitto on mielestäni naisen ja miehen välinen liitto ja lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Näin minä tämän asian koen. Kysymys kuuluu suvaitaanko minun mielipiteeni vai joudunko julkisen herjauksen kohteeksi.