Olen kotoisin Pukinmäestä,
pienestä betoni-lähiöstä Pohjois-Helsingissä. Kun olin lapsi 80-luvulla,
rappumme jokaisesta asunnosta lähdettiin aamuisin töihin. Isäni asuu edelleen
samoissa taloissa, mutta nykyään hän taitaa olla ainoa, jonka auto lähtee parkkipaikalta kohti
työpaikkaa joka aamu
Tämä muutos johtuu monesta
syystä ja syyt ovat hyvin pitkälle samoja, joiden takia myös Suomen valtiontalous on kuralla. Asukkaat ovat ikääntyneet ja suuri osa heistä on jäänyt työttömäksi.
Taloustieteilijät puhuvat
kansantaloudesta, mikro-ja makrotaloudesta, mutta kuvitelkaa hetkeksi että tuo
5-kerroksinen talo keskellä Pukinmäkeä on Suomi. 80-luvulla talo oli melko uusi
ja suurempia remontteja ei tarvittu. Asukkaiden verotuloilla pyöritettiin
helposti juoksevia kuluja ja pystyttiin jopa säästämään hieman rahaa
ns.sadepäiviä varten.
Tällä hetkellä talolla on
ikää jo lähes 50 vuotta ja paikat repsottavat. Asukkaiden tuomat verotulot ovat
romahtaneet ja yhä pienempi osa tuo rahaa yhteiseen kassaan. Lumet on kuitenkin
aurattava, pihat siivottava ja talo tulisi myös lämmittää talvisin. Ainoaksi
vaihtoehdoksi jää lainan ottaminen ja uskominen siihen että paremmat ajat ovat
nurkan takana.
Onko tämä vastuullista
taloudenpitoa vai pitäisikö jotain tehdä? Tästä on kysymys myös Suomen
kestävyysvajeessa. Talomme Pukinmäessä on täysin samojen ongelmien edessä kuin
koko Suomi. Kysymys kuuluukin, mistä löytyy ne vastuunkantajat, jotka
uskaltavat kertoa että vaikeita ja kipeitä ratkaisua pitää tehdä välittömästi?